This one's for the big girls
(English below)
Vaatekauppojen plussamallistoista puhutaan usein isojen tyttöjen mallistoina. Useimmat tuntemani plussakokoiset naiset inhoavat tätä nimitystä, ja yleensäkin sitä, että heistä puhutaan "isoina" naisina. Pyöreä, pehmeä, pullukka ja lihavakin vielä menee, mutta kukaan nainen ei halua olla iso. Se kuulostaa miehekkäältä, karskilta ja epänaiselliselta. Tai siltä minusta on ainakin aina tuntunut.
Olen kuitenkin miettinyt lähiaikoina asiaa uudestaan. Totuushan nimittäin on, että minä olen iso. Kaikin puolin. Olen pitkä, minulla on leveät hartiat, isot jalat, isot kädet ja iso pää. Vaikka laihtuisin 50 kiloa, en näyttäisi Keira Knightleyltä tai mahtuisi kokoon 36. Voisin olla pitkä, hoikka ja harteikas, mutta en koskaan pieni ja hento. Minut on tuomittu olemaan iso.
Muistan, kuinka olen pahoittanut mieleni moneksi päiväksi, kun pahaa-aavistamaton mies erehtyi sanomaan minulle kaupassa "onpas siinä iso nainen". Olin tuolloin melkein parikymmentä kiloa kevyempi, kuin nykyään. Mielestäni mies haukkui minua läskiksi, mutta todennäköisesti hän vain kiinnitti huomiota siihen että olin, no, isompi kuin suurin osa muista naisista.
25 vuoden kypsässä iässä olen vihdoin alkanut suhtautua kokooni hieman realistisemmin. Nuorena kyyristelin, koska en halunnut erottua joukosta. Nykyään tajuan, että kuka tahansa näyttää huomattavasti paremmalta selkä suorassa. Onko se nyt loppujen lopuksi niin kamalaa olla iso? Ei tarvitse kiivetä tuolille, jos haluaa jotain ylimmältä hyllyltä. Sääret näyttävät pitkiltä ilman korkkareitakin. Enkä oikeastaan enää edes halua hukkua väkijoukkoon.
Kun puhutaan siitä, että pitäisi hyväksyä kroppansa sellaisena kuin se on, ajatellaan helposti ensimmäisenä painoa. Mutta painoa voi muuttaa, pituutta ja ruumiinrakennetta ei. Minä alan pikkuhiljaa olla sinut ulkomuotoni kanssa. Pienet ja sirot naiset ovat mielestäni usein todella kauniita - mutta niin ovat myös isot ja näyttävät naiset. Ja kyllä, iso nainen voi olla hyvinkin naisellinen. Ei minuakaan varmasti kovin moni äijämäiseksi kuvailisi.
Monissa pluskokoisten naisten kirjoittamissa blogeissa sana lihava on "otettu takaisin" muistuttamalla, että se on vain adjektiivi, kuten ruskeasilmäinen tai kalpea. Voisikohan isolle tehdä samoin?
Hauskaa viikonloppua kaikille, niin isoille kuin pienillekin!
In English: Plus size clothing lines are often referred to as fashion for "big girls". I know most plus size women don't like this. However, lately I have been wondering about the word "big". Why is it considered such a negative word to describe a woman? I am a big woman: I'm tall, I've got wide shoulders, large feet and large hands...even a big head! Even if I lost weight, I would never be petite. When I was younger, I hated being big. Today, I think I'm finally OK with it. Many plus size bloggers say that they don't mind being called fat, because that's just an adjective, like "blonde" or "pale". Well, I'm going to do the same thing with the word "big". I'm going to own it.
Vaatekauppojen plussamallistoista puhutaan usein isojen tyttöjen mallistoina. Useimmat tuntemani plussakokoiset naiset inhoavat tätä nimitystä, ja yleensäkin sitä, että heistä puhutaan "isoina" naisina. Pyöreä, pehmeä, pullukka ja lihavakin vielä menee, mutta kukaan nainen ei halua olla iso. Se kuulostaa miehekkäältä, karskilta ja epänaiselliselta. Tai siltä minusta on ainakin aina tuntunut.
(Neule Seppälä, farkut KappAhl.)
Olen kuitenkin miettinyt lähiaikoina asiaa uudestaan. Totuushan nimittäin on, että minä olen iso. Kaikin puolin. Olen pitkä, minulla on leveät hartiat, isot jalat, isot kädet ja iso pää. Vaikka laihtuisin 50 kiloa, en näyttäisi Keira Knightleyltä tai mahtuisi kokoon 36. Voisin olla pitkä, hoikka ja harteikas, mutta en koskaan pieni ja hento. Minut on tuomittu olemaan iso.
Muistan, kuinka olen pahoittanut mieleni moneksi päiväksi, kun pahaa-aavistamaton mies erehtyi sanomaan minulle kaupassa "onpas siinä iso nainen". Olin tuolloin melkein parikymmentä kiloa kevyempi, kuin nykyään. Mielestäni mies haukkui minua läskiksi, mutta todennäköisesti hän vain kiinnitti huomiota siihen että olin, no, isompi kuin suurin osa muista naisista.
25 vuoden kypsässä iässä olen vihdoin alkanut suhtautua kokooni hieman realistisemmin. Nuorena kyyristelin, koska en halunnut erottua joukosta. Nykyään tajuan, että kuka tahansa näyttää huomattavasti paremmalta selkä suorassa. Onko se nyt loppujen lopuksi niin kamalaa olla iso? Ei tarvitse kiivetä tuolille, jos haluaa jotain ylimmältä hyllyltä. Sääret näyttävät pitkiltä ilman korkkareitakin. Enkä oikeastaan enää edes halua hukkua väkijoukkoon.
Kun puhutaan siitä, että pitäisi hyväksyä kroppansa sellaisena kuin se on, ajatellaan helposti ensimmäisenä painoa. Mutta painoa voi muuttaa, pituutta ja ruumiinrakennetta ei. Minä alan pikkuhiljaa olla sinut ulkomuotoni kanssa. Pienet ja sirot naiset ovat mielestäni usein todella kauniita - mutta niin ovat myös isot ja näyttävät naiset. Ja kyllä, iso nainen voi olla hyvinkin naisellinen. Ei minuakaan varmasti kovin moni äijämäiseksi kuvailisi.
Monissa pluskokoisten naisten kirjoittamissa blogeissa sana lihava on "otettu takaisin" muistuttamalla, että se on vain adjektiivi, kuten ruskeasilmäinen tai kalpea. Voisikohan isolle tehdä samoin?
Hauskaa viikonloppua kaikille, niin isoille kuin pienillekin!
In English: Plus size clothing lines are often referred to as fashion for "big girls". I know most plus size women don't like this. However, lately I have been wondering about the word "big". Why is it considered such a negative word to describe a woman? I am a big woman: I'm tall, I've got wide shoulders, large feet and large hands...even a big head! Even if I lost weight, I would never be petite. When I was younger, I hated being big. Today, I think I'm finally OK with it. Many plus size bloggers say that they don't mind being called fat, because that's just an adjective, like "blonde" or "pale". Well, I'm going to do the same thing with the word "big". I'm going to own it.
Olipas ihana postaus, ja olen kanssas kyl samaa mieltä, ei se ihmisen koko merkitse onko kaunis vai ei! :] Minusta jokainen on kaunis omalla ihanalla tavallaan.
ReplyDeleteHauskaa viikonloppua sullekkin! ^__^
Kiitos, olipa ihana kommentti! <3
DeleteAmen! :)
ReplyDeleteJa pakko kysäistä, kun en jaksa kaivella vanhoja postauksia, niin kuinka paljon sulta löytyy pituutta? :)
178 cm on mitattu joskus lukioaikoina, mutta voi kyllä todellisuudessa olla sentti tai pari enemmänkin. :)
DeleteNo sulta löytyy kyllä mittaa sitte oikee kunnolla! :) Ei ollenkaan epänaisellista, vaan varsin kaunista. :)
DeleteHyvä kirjoitus , kiitos ! On sääli,että tässä nykymaailmassa ei edelleenkään osata arvostaa ihmistä sellaisena kuin on , vaan aina löytyy huomautettavaa ulkonäöstä .
ReplyDeleteKiitos kommentista! Toivottavasti erilaisuuden hyväksyminen edistyy pikkuhiljaa. Omiin asenteisiimme voimme aina vaikuttaa, siitä on hyvä lähteä. :)
DeleteIhanasti kirjoitettu! :) Allekirjoitan todellakin tämän. Kyllä minä voin sanoa itseäni lihavaksi, koska se on tosiasia ja vartalotyyppini. Mutta läskiksi ei tarvitse kenenkään tulla minua sanomaan, koska se nyt on ihan puhdas haukkumanimitys. Yhtä lailla kuin laiha voi loukkaantua hernekeppi- tms. nimityksestä. Sellaiset eivät vain ole kohteliaita käyttää kenestäkään.
ReplyDeleteKiitos kommentista. :) Olen samaa mieltä siitä, että nuo haukkumasanat voisi jättää sinne päiväkodin leikkikentälle. On ihan käsittämätöntä, että aikuiset ihmiset jaksavat puhua pahaa toisten ulkonäöstä. Itse olen (pakosta) oppinut hyväksymään sen, että pituuttani kommentoidaan...onhan se vähän hassua, että joku kokee sen kommentoimisen arvoiseksi, mutta tuskin sitä moni pahalla tarkoittaa.
DeleteIhana kirjoitus! Ja tämä pätee myös toisinpäin: tiedän naisia, jotka ovat reilusti alle 160cm pitkiä ja he kärsivät puolestaan siitä, kuinka sitä kommentoidaan mm. sanalla kääpiö ja kyselemällä, täytyykö heidän käydä lastenosastolla vaateostoksilla. Ei kovin mukavaa vuodesta toiseen.
ReplyDeleteMeidän täytyy pelata niillä korteilla, jotka meille on annettu. Ja sä oot kyllä ehdottomasti oppinut korostamaan parhaita puolias :D Unohtamatta tietenkään sitä, kuinka ihana sä oot ihmisenä <3
Kiitos Jossu, et uskokaan, miten paljon tämä kommentti lämmitti mieltäni! <3 Se on kyllä kieltämättä outoa, miten pituus tuntuu olevan sellainen asia, jota "saa" ihan päin naamaa kommentoida ja kummastella, oli kyse sitten pitkästä tai lyhyestä ihmisestä. Varsinkin kun kyseessä on nimenomaan piirre, johon emme itse voi vaikuttaa.
DeleteIhana sinä! Ja voi noita ääneen aivopiereskeleviä. En jaksa ymmärtää miksi kenenkään tarvitsee puuttua toisten ulkonäköön. My curves, my business!
ReplyDeleteHyvä kirjoitus <3
Kiitos L, ja ihana olet sinäkin! <3
DeleteTuntuu että oli nainen sitten pitkä, pätkä, leveä tai laiha niin aina siitä on jollain jotain sanomista. Muotimaailmassahan "isot" tai siis pitkät, harteikkaat, 180 senttiset naiset ovat ihanne, jos vaan ruumiinrakenne antaa myöden. Hollywoodissa taas nollakoko on ihanne ja suuri osa leffatähdistä on todella ruipeloita, jolloin rinnatkin on pakko hankkia kirurgilla, koska jos ei rasvakudosta ole niin harvemmin isoja rintojakaan, mikä on myös yksi ihanne. Parasta on vaan hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään ja jos on iso niin pitää itsestään isona ja jos pieni, pitää itsestään sellaisena. Itse en pystynyt hyväksymään itseäni paksuna joten laihdutan, mutta moni nainen hyväksyy kilonsa ja on todella seksikäs kiloineen päivineen. Mutta pituutta on hankala lisätä tai vähentää. Ihmiset saisivat kyllä vähemmän huomautella toisten ulkomuodosta, useikin se kun on sellainen asia mille ei mitään voi :D
ReplyDeleteTotta! Olen täysin samaa mieltä. Ja tuntuu kyllä, että tämä on ehkä osittain myös sukupuolikysymys...Esim. mediassa tuntuu olevan vallalla yleinen käytäntö, jonka mukaan nimenomaan naisten ulkonäköä saa julkisesti puida ja kommentoida. Ja surullista kylläkin, useinhan nämä kommentoijat ovat itsekin naisia. Mutta kuten tuolla aiemmin jo mainitsinkin, omaan asenteeseen voi aina vaikuttaa ja jättää itse sellaiset kommentit sanomatta. :)
Delete