My life, my body

(English below)

Viime aikoina sekä kotimaisessa että kansainvälisessä mediassa on puhuttu paljon vartaloista ja siitä, millainen vartalo on hyväksyttävä, terve tai normaali. (Korjaus - siitä, millainen naisen vartalo on hyväksyttävä, terve tai normaali. Jostain syystä miehen hyväksyttävyys ei edelleenkään perustu ulkonäköön samalla tavalla, kuin naisen.) En nyt lähde kommentoimaan erillisiä "kohuja" sen kummemmin, koska moni muu bloggaaja on jo tehnyt sen paljon paremmin, kuin minä ikinä osaisin.

Halusin kuitenkin ilmaista ihmetykseni sen suhteen, miten ihmiset jaksavat suuttua muiden vartaloista. Miten jostain niin henkilökohtaisesta kuin oma kroppa on tullut julkisesti arvioitava ja tuomittava asia? Miten se on keneltäkään muulta pois, jos joku näyttelijä ottaa rintaimplantit? Tai poistattaa ne? Miten "liian lihava" tai "liian laiha" yksilö voi pelkällä olemassaolollaan loukata jotain muuta ihmistä?

Tarkastelin tänään omaa alastonta vartaloani peilin edessä. Päätin kerrankin ohittaa ensimmäisenä mieleen tulevan "tämä vartalo on lihava" ajatuksen ja kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Arpiin, pisamiin, kurveihin ja kaarteisiin. Kalpean ihon alla kuultaviin verisuoniin.

Minä olen elänyt vartaloni kanssa 27 vuotta, ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, pidän siitä, että elämäni eri vaiheet ovat näkyneet - ja näkyvät edelleen - kropassani. Vartaloni on välillä ollut pienempi ja välillä suurempi. Toisinaan se on ollut vahvempi, toisinaan heikompi. Olen vihannut sitä intohimoisesti ja rakastanut sitä palavasti. Vartaloni on selvinnyt monista haasteista, vaikkakin usein vähän mustelmilla. Se on osa minun tarinaani.

Kaikki eivät pidä minun vartalostani. Joitakin se ehkä inhottaa, ärsyttää tai säälittää. Ihmiset, jotka eivät tunne minua, saattavat vartaloni koon perusteella luulla, että en pidä huolta itsestäni tai välitä itsestäni. Se ei pidä paikkaansa, mutta minkäs teet?

Pointtini on tiivistettynä tämä: kaikilla meillä on oikeus päättää omasta kropastamme. Meillä on oikeus halutessamme muokata vartaloitamme, tai olla muokkaamatta niitä. Muilla ihmisillä tulee aina olemaan mielipiteitä asiasta, mutta loppupeleissä vain yhden ihmisen mielipiteellä on väliä.


Minun elämäni, minun vartaloni.


In English: Recently, there has been a lot of discussion in the media regarding bodies - mainly, what kind of bodies are acceptable, healthy or "normal". (Well, what kind of women's bodies are acceptable. For some reason, men's bodies are seldom the topic of such discussions.)

I'm not going to go into detail about these discussions, because so many other bloggers have already done so, and they've done it better than I ever could. However, I have to wonder how some people can become so hateful towards others just because of the way they look like. What does it matter if a celebrity changes their appearance? How can people be insulted by the mere existence of those who are "too thin" or "too fat"?

Today, I stood in front of the mirror naked and really looked at my body. I tried to get past the initial "my body is fat"  observation and pay attention to the details. My scars, my freckles, my curves, my pale skin. I have had this body for 27 years and I can see my life story when I look at it. And you know, I kind of like it.

I know some people are repulsed or annoyed by my body. I know some people judge me by my appearance and think I don't take care of myself. It's not true, but what can I do? Other people are always going to have opinions about the way I look. But at the end of the day, my own opinion is the only one that matters.

We all have a right to change our bodies if we want to. And we all have a right to be happy as we are and not change them.

My life. My body.