Some thoughts on compliments

(Scroll down for English)

Keskustelin jokin aika sitten ystäväni kanssa siitä, miten harvoin olemme saaneet työelämässä kehuja. Nykypäivän hektisessä työkulttuurissa tuntuu olevan yleistä, että jos kaikki menee työntekijällä nappiin, ollaan hiljaa. Palautetta annetaan vasta silloin, kun tulee ongelmia. Tämä on toki yleistys, sillä myös omalta työuraltani löytyy positiivisia poikkeuksia. Keskustelu sai minut kuitenkin miettimään kehumista myös yleisemmälltä tasolla.

Kuulun itse niihin ihmisiin, joiden on vaikea kehua puolituttuja (saati sitten tuntemattomia). Monesti mietin, että haluaisin kehua vaikkapa vähemmän tutun työkaverin vaatteita, hiustyyliä tai kynsilakkaa, mutta en "kehtaa" tehdä niin. Miksi ihmeessä en? Ei kai kukaan ikinä pahastu positiivisesta palautteesta.

Myös kehujen vastaanottaminen on hankalaa; vaikka ilostun kehusta, huomaan automaattisesti vähätteleväni sitä. Jos joku ihastelee akateemista menestystäni, tokaisen "kai se on ihan hyvin mennyt" tai "no, minulla on ollut hyvä tuuri". Miksi en voisi sen sijaan sanoa "kiitos, olen tehnyt paljon töitä ja olen tyytyväinen työni tuloksiin"? Jos joku kehuu mekkoani, mainitsen yleensä sen olevan vanha tai halpa, sen sijaan että yhtyisin kehujan mielipiteeseen ja sanoisin, että tunnen itseni kauniiksi mekossani.

Ehkä muiden kehuminen - sekä työelämässä että vapaa-ajalla - olisikin helpompaa, jos opettelisimme ensin kehumaan itseämme. Sosiaalista mediaa kritisoidaan usein siitä, että se antaa kanssaihmistemme arjesta epätodellisen täydellisen kuvan ja aiheuttaa sitä kautta riittämättömyyden tunnetta. Väitteessä on varmasti perää, mutta toisaalta sosiaalinen media saattaa monelle olla se ainoa kanava, jonka kautta voimme jakaa saavutuksiamme ja niiden tuottamaa iloa ilman, että tunnemme itsemme omahyväisiksi leuhkijoiksi. Taitava leipuri ei ehkä koe voivansa kertoa työkavereille kahvipöydässä olleensa todella tyytyväinen poikansa rippijuhlia varten leipomaansa kakkuun, mutta saman asian jakaminen Instagramissa tai leivontablogissa tuntuu luonnolliselta. Harva meistä julistaisi ääneen "minulla on upea uusi mekko/auto/puutarha ja olen siitä todella iloinen", mutta kyseisestä ilon aiheesta voi surutta päivittää kuvia Facebookiin.

Minä ainakin myönnän, että kivan palautteen saaminen blogin kautta on sekä kohottanut itsetuntoani että opettanut minua ottamaan vastaan kohteliaisuuksia. Jokaisesta positiivisesta kommentista tulee hyvä mieli - ja toisten bloggaajien kehumisesta vähintään yhtä hyvä mieli.

Olen päättänyt tänä kesänä yrittää viedä näitä positiivisia fiiliksiä virtuaalisesta maailmasta myös tosielämän puolelle. Sen lisäksi, että kehun enemmän ystäviäni ja läheisiäni, pyrin myös puhumaan itsestäni ja omista saavutuksistani positiiviseen sävyyn. Ehkä tuntemattomien kehuminen alkaa myös vähitellen tuntua luontevammalta.

Loppuun vielä kehut kaikille blogini lukijoille: olette ihania tyyppejä ja kannustavat, positiiviset kommenttinne piristävät aina päivääni enemmän kuin uskottekaan!

In English: Lately, I've been thinking a lot about compliments. It seems like our lives are getting more and more hectic by the minute and as a result, we only have time for feedback when it's negative. For some reason, I've always found it difficult to compliment people I don't know well - I want to say something nice about a colleague's dress or haircut, but it feels awkward so I usually stay quiet. I also tend to downplay the praise I get from others, whether it be about my academic success or the way I look. 

Would it be easier to compliment others if we first learned how to compliment ourselves? Social media is often blamed for displaying people's lives as perfect and creating feelings of inadequacy. This critique is not undeserved, but in a way social media is also the only place where we can share our joys and achievements without feeling like we are bragging.

At least in my case, the positive feedback I have received on this blog has been immensely helpful. It has increased my self-confidence and it has made it easier for me to respond to compliments. Each and every comment makes me feel good, and giving positive feedback to other bloggers feels just as wonderful.

I've decided that I'm going to try to apply this positive attitude to real life as well as online interactions. I've been complimenting my friends more and I've also started to talk about my own achievements. Maybe one of these days complimenting strangers will feel easier as well.

To end this post, I want to pay a compliment to all the people who read this blog: you are wonderful and I appreciate your lovely, supportive comments more than you know. Keep sharing the love!