International No Diet Day

(English below)

Eilen vietettiin kansainvälistä Älä laihduta -päivää, ja ihana Pipsa haastoi minut viettämään Painorauhaa ja kirjoittamaan ajatuksiani aiheesta.

Olen monesti aiemminkin toitottanut täällä blogissa itsensä hyväksymisen tärkeyttä ja sitä, ettei pitäisi jumittua lihavuuden "välitilaan" ja ajatella, että teen kaikkia kivoja asioita sitten, kun olen hoikempi. Koska elämä on siihen aivan liian lyhyt.

Olen myös pyrkinyt korostamaan sitä, että laihduttamisessa sinänsä ei ole mielestäni mitään pahaa. Jokaisella meistä on oikeus muokata omaa kehoamme, ja niin kauan kuin se laihdutus tapahtuu terveellä ja tasapainoisella tavalla, en näe siinä mitään ongelmaa. Joissakin tapauksissa laihdutus myös on terveyssyistä suositeltavaa tai jopa välttämätöntä. Itse esimerkiksi tarkkailen painoani sen takia, että minulla on yliliikkuvat nivelet ja liika ylipaino voi aiheuttaa niiden kanssa ongelmia.

Se, minkä kuitenkin koen ongelmalliseksi, on yhteiskunnassamme jatkuvasti voimistuva laihdutuskulttuuri, joka voi aiheuttaa varsinkin nuorille kohtuuttoman paljon paineita oman vartalon suhteen. Laihdutusohjelmia tulee joka kanavalta, fitness-gurut mainostavat laihdutusvalmisteita ja lehdissä ruoditaan julkkisten vartaloita jokaista ihokarvaa ja näppylää myöten. Keho nähdään projektina, jonka ylläpitämisessä joko onnistutaan tai epäonnistutaan. Välillä tuntuu, että median sanoma on yksiselitteinen: ei ole mitään pahempaa, kuin ylipaino.

Source

Olemme unohtaneet armollisuuden, niin itseämme kuin toisiammekin kohtaan. Vaikka sosiaalisella medialla on monia hyviä puolia, kuten mahdollisuus jakaa positiivisia ajatuksia ja kuvia, joita valtavirtamediassa ei näe, on se myös madaltanut kynnystä arvostella muita ja itseään.

Tuossa ylempänä linkitetyssä Painonrauhan julistuksessa yksi lause tiivistää hyvin sen, mikä meidän kaikkien tulisi pitää mielessä: "Myös Sinulla on oikeus hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet." Se on mielestäni asian ydin: kaikilla meillä on oikeus muokata vartaloitamme, mutta kaikilla meillä pitäisi myös olla oikeus olla muokkaamatta niitä. Oikeus elää ja olla onnellinen juuri sellaisena kuin on.

Onko se sinulta pois, jos joku toinen on ylipainoinen? Ei ole. Onko se sinulta pois, jos joku julkkis ottaa rintaimplantit? No eipä ole.

Ja onko sillä väliä, mitä muut ajattelevat vartalostasi? EI. EI TODELLAKAAN. EI MITÄÄN VÄLIÄ.

Se on SINUN kroppasi. Sinun elämäsi.

Kehotankin nyt kaikkia meitä tuijottamaan hetken aikaa omaa napaamme. Jos olet tyytymätön itseesi, mieti mistä se johtuu.

Johtuuko se siitä, että et voi fyysisesti hyvin? Estääkö vartalosi sinua tekemästä jotain arkisia askareita, tai sulkeeko se sinulta pois jotain mahdollisuuksia? Mikäli näin on, voit miettiä mitä asialle voisi tehdä.

Mutta jos tyytymättömyys johtuu siitä, että et näytä samalta kuin siskosi/ystäväsi/Kim Kardashian, ehkä ongelma on enemmän korvien välissä (tai ympäröivässä yhteiskunnassa), kuin jenkkakahvoissa. Jos koet, että sinun pitäisi laihduttaa muita ihmisiä varten - että "kelpaisit" heille - se ei ehkä ole kovin terve lähtökohta projektillesi.

Nykymaailmassa on vaikea elää, varsinkin jos sattuu olemaan nainen. Paineet täydellisyyteen ovat kovat niin ulkonäön, uran kuin perhe-elämänkin suhteen. Siksi armollisuus on niin tärkeää.

Tiedän kokemuksesta, että mahdollisesti vuosia tai koko elämän jatkuneesta negatiivisesta ajattelusta on vaikea päästää irti. Ja niitä takapakkeja ja huonoja päiviä tulee senkin jälkeen, kun on hyväksynyt itsensä.

Mutta jostain pitää aloittaa; mitä jos aloittaisit tästä viikonlopusta? Jospa yhden viikonlopun ajan et ajattelisi mahdottomilta tuntuvia ihanteita, vaan keskittyisit ihaniin kevätpäiviin ja siihen, miten hienoa onkaan olla elossa. Ja ehkä sen yhden viikonlopun jälkeen on taas vähän helpompaa jatkaa arkea, ja ehkä siitä positiivisesta ajattelusta jää jokin siemen takaraivoon itämään.

Matka hyväksyntään voi alkaa vain yhdestä viikonlopusta.

Olette rakkaita, pitäkää toisistanne huolta. <3

In English: Yesterday was the International No Diet Day, and the lovely Pipsa challenged me to write my thoughts about this. 

Now, I have said this many times and I will say it again: I think it's SO important for us to accept ourselves just as we are, and not wait until we are "perfect" until we start living. Because life is short.

I have also wanted to make it clear that I'm not against losing weight. If you want to do it, and are capable of doing it in a healthy, positive way, go for it! We all have a right to do what we want with our bodies.

However, there is one thing that I'm strongly against and that's diet culture. The way society encourages us to see our bodies as projects; something that you either excel in or fail miserably at. 

There are dieting shows on every channel on TV and countless fitness "experts" making money on weight-loss products, and the media seems to think it OK to analyse and tear apart every (female) celebrity's body on a daily basis. 

We need to learn how to be kind again. Kind to ourselves, and kind to others. Social media can be an empowering resource, but it also makes it easier for us to pass judgement. 

The key point is that while we all have the right to change our bodies, we should all have the right to NOT change them as well. 

It's not your problem if someone else is fat. Neither is it your problem if a celebrity decides to get breast implants. Their body, their rules. 

As for what other people think about your body - it really, TRULY does not matter. 

What matters is what YOU think. How YOU feel. 

If you're unhappy with your body, you might stop and think about the reasons why.

Do you feel physically unwell? Does your weight stop you from doing everyday chores? Or is there something you have always dreamt of doing but can't because of the current state of your body? OK, then you might want to consider doing some changes. As long as you're going about it in a healthy way.

But if you feel like you should change because of others - to be "good enough" for them - then the problem is not your body. 

It's hard to live in this modern world, especially for a woman. The pressure to be "perfect" is crushing at times. That's why we need to learn a little bit of kindness. 

I know it's not easy, changing the way you think about your body after years of negative thoughts. And there will be bad days and setbacks even after you have accepted yourself. 

But all you need is a start. How about taking this weekend "off" from all the pressure? How about not thinking about weight or body ideals, just for one weekend? How about just enjoying lovely spring days and feeling happy to be alive?

And maybe after that one weekend, it will get easier. All you need is a start. 

I love you all. <3