So, how was October? (Instagram outfits)

(English below)

Moni on kertonut tykkäävänsä kuulumispostauksista, joten olen päättänyt tehdä (ainakin toistaiseksi) sellaisen aina näin kuun lopussa. Se on itsellekin mukava tapa kerrata kuukauden fiiliksiä ja tapahtumia. Kuvituksena toimivat tuttuun tapaan Instagram-kuvat tältä kuulta.

Lokakuu meni osittain vielä syyskuun haavoja parannellessa, mutta nyt alkaa näyttää jo valoisammalta. "Mikä ei tapa, se vahvistaa" on ehkä kliseinen sanonta, mutta olen huomannut sen pitävän todellakin paikkansa. Ikävien aikojen jälkeen on yleensä aina vähän vahvempi olo, tai ainakin sellainen, että on oppinut jotain. Minä olen oppinut tänä vuonna paljon. Olen oppinut, että vaikka kuinka murehtisin mennyttä, sitä ei voi kuitenkaan muuttaa, joten parempi olla murehtimatta. Kuulostaa helpolta, mutta tällaiselle ylianalyyttiselle stressaajalle se ei todellakaan sitä ole. Kelaan usein menneitä tapahtumia mielessäni läpi uudestaan ja uudestaan ja mietin, että "mitä jos olisin tehnyt/sanonut niin ja niin". Se on täysin turhaa, lisää ahdistusta ja kuluttaa energiaa. Jos nyt huomaan jääväni tällä tavalla märehtimään jotain vanhaa juttua, yksinkertaisesti pakotan itseni ajattelemaan jotain muuta.

Olen myös oppinut, että kaikkia ei voi eikä tarvitsekaan miellyttää. Sekin kuulostaa helpolta, mutta minulla on aina ollut todella voimakas tarve saada ihmiset pitämään itsestäni. Varmaankin sen takia, että olin lapsena koulukiusattu, eikä minulla oikeastaan ollut ystäviä. Blogin kirjoittaminen on ollut hyvä tapa opetella sietämään kritiikkiä. Välillä huomaan, että blogini on linkitetty jonnekin keskustelufoorumille ja sitä tai minua on haukuttu siellä. Pahaltahan se tuntuu, mutta toisaalta se on saanut minut tajuamaan, että vaikka tekisin mitä, joku on aina tyytymätön. Jos en ole liian lihava, olen muuten vain väärän muotoinen/kokoinen. Olen ruma, blogin kuvat ovat rumia ja huonoja, vaatteeni ovat hirveitä enkä osaa yhdistellä niitä oikein. Aina löytyy jotain.

On ihan turhaa yrittää miellyttää kaikkia, koska joku on kuitenkin tyytymätön. Ja on todellakin turhaa yrittää muuttaa itseään joksikin muuksi vain sen takia, että muut tykkäisivät. Sama pätee ihmissuhteisiin; sen sijaan, että yrittäisin väkisin pitää yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa minulla ei ole enää mitään yhteistä tai joille en kelpaa tällaisena, on paljon järkevämpää keskittyä vaalimaan niitä suhteita, jotka ovat hyvällä pohjalla. Muutama läheinen ystävä ja kourallinen kivoja lukijoita blogilla on parempi kuin se, että olisin koko maailman paras kaveri, mutta en voisi olla oma itseni.

Lokakuussa olenkin panostanut niihin tärkeisiin ihmissuhteisiin. Olen viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa. Vanhojen ystävien, joiden kanssa voi puhua ihan mistä tahansa ja olla 100% oma itsensä, mutta myös uudempien tuttavuuksien, joiden kanssa haluaisin olla tulevaisuudessa läheisemmissä väleissä. Lokakuussa on syöty, juotu, itketty, naurettu ja välillä itketty naurusta. On suunniteltu Halloween-asuja ja pikkujouluja, muisteltu menneitä (hyvällä tavalla) ja oltu vuorotellen toistemme terapeutteja. Tämä vuosi on ollut monelle aika rankka, ja vaikka toisen ongelmia ei voikaan ratkaista, monesti pelkkä puhuminen auttaa. Samoin kuin se, että yhdessä etsitään ongelmasta hopeareunus tai jokin huvittava puoli. Erityisesti mieheni kanssa teemme tätä paljon, molemmat kun olemme itseironian ja mustan huumorin ystäviä. Meidän taloudessamme ei oikeastaan ole mitään aihetta, mistä ei saisi heittää läppää (paitsi ehkä silloin, kun on vieraita käymässä).

Tässä kuussa olen myös reissannut, ensin Vaasaan ystävän luona käymään ja sitten Helsinkiin apurahanjakotilaisuuteen. Molemmat reissut olivat tosi hauskoja ja auttoivat irtautumaan arjesta ja stressistä. Toisaalta ihanaa oli tulla kotiinkin. Tähän aikaan vuodesta pimeys alkaa helposti ahdistaa ja takkatulen lämpö, kynttilät, oman rakkaan syli ja koiran rapsuttaminen auttavat todella paljon.

Lisäksi tässä kuussa on panostettu terveyteen ja hyvinvointiin. Aloitimme mieheni kanssa lokakuun alussa terveysprojektin (vihaan sanaa "elämäntaparemontti"), joka käytännössä tarkoittaa sitä, että kiinnitetään enemmän huomiota ruokavalioon, liikutaan enemmän, yritetään hallita stressiä, muistetaan ottaa vitamiinit... mitä kaikkea terveenä pysymiseen nyt tarvitaan. Ruokavaliossa olemme tehneet toistaiseksi eniten muutoksia. Suolaa, punaista lihaa, valkoisia jauhoja ja sokeria on vähennetty, kasviksia, hyviä rasvoja ja täysjyväviljaa lisätty. Aika simppeliä hommaa, ruuanlaitto ja kaupassa käynti vaatii vain enemmän aikaa ja suunnittelua, kuin ennen. Liikunta on toistaiseksi ollut pienemmässä roolissa, kiireiden takia ei ole ehtinyt juuri muualle kuin koiralenkille. Ehkä ensi kuussa sitten enemmän sitäkin. Viikonloppuisin on syöty rennommin ja herkuteltukin. Vaa'alla en ole käynyt, jossain vaiheessa varmaan käyn, mutta en nyt. Muutama vaate tuntuu rinnan kohdalta löysemmältä (aina se lähtee ekana tisseistä, nyyh), mutta laihdutus ei oikeastaan ole tässä tavoitteena, vaan hyvä olo ja mieliala. Olen myös varannut ajan fysioterapeutille niskahartiaseudun ongelmien takia.

Kaikin puolin fiilis on huomattavasti positiivisempi, kuin kuukausi sitten! Vaikka olen yleensä tähän aikaan vuodesta hieman masentunut pimeyden takia, jotenkin se tänä vuonna häiritsee vähemmän. Vähän väsyttää toki, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömästi. Kesä oli tänä vuonna vähän perseestä, joten aion nauttia loppuvuodesta vaikka väkisin! Olen jouluihminen, ja koska meillä on hääpäiväkin joulukuussa, odotan sitä aikaa innolla. Ensin pitää selättää pitkä ja pimeä marraskuu, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Kaikesta selvitään.

Millainen lokakuu teillä on ollut?

In English: Since people seem to enjoy reading these general "life" updates, I'm thinking of writing one at the end of each month. It's a nice way to look back at what I've been doing and thinking about. 

September was pretty hard for me, so this month has been all about recovery. "What doesn't kill you makes you stronger" might be a cliché, but it's usually true. I feel stronger after last month. Or at least I feel like I've learned something. This whole year has basically been about learning. 

One thing I've learned is to let go of the past (or at least try to). I tend to go over past events in my mind, always thinking "what if I had said/done things differently". It's completely useless, takes up a lot of energy and increases my anxiety. Sure, I can learn from the past, but I can't change it, so worrying about it is kind of pointless.

Another thing I've learned is to not care about what other people think. As a blogger, you get used to people saying mean things about you. If I'm not too fat, I'm too ugly, I have the wrong body shape, my clothes are awful, I don't know how to dress my figure, my photos are bad... there's always something. And the thing is, no matter what you do, someone is always going to be negative about it. You can't please everyone, so you might as well do your own thing and focus on the positive.

I know these lessons seem pretty self-evident, but for someone with anxiety and a tendency to over-analyze, learning hasn't been easy. I've always had a strong need to make people like me, perhaps because I was bullied as a kid and didn't have many friends. However, I've finally started to realize that it's better to focus on those people and relationships that are built on a foundation of mutual respect, and let go of those that cause me stress and unhappiness. Quality is better than quantity, and I'd rather have a handful of close friends than be super popular but unable to be myself. 

So, this month I have invested in the good relationships in my life. I have spent time with old friends, but also with more recent friends that I would like to get to know better. There's been food, drink, tears, laughter and sometimes tears of laughter. I have also spent a lot of nice quiet evenings at home with my husband. As the nights get darker, I love our house even more. Especially the fireplace!

I think this has been a tough year for a lot of people in my circle of friends, and while we can't always fix each other's problems, it's good to have people to talk to. It also helps to have someone who finds the funny side in those problems. My husband and I both have a fairly dark sense of humor, and we always find something to joke about, no matter how bad our day has been. 

I also did some travelling this month. First I went to Vaasa to see my friend, and then to Helsinki to receive my research grant (you can read about it here). It's nice to travel and to spend time with people I don't see that often, but the best part is always coming home. 

This month I have also invested in my health. My husband and I have been making some changes to our diet, such as eating less sugar, salt and red meat, and of course more fruit and veg. We're not really doing it for weight loss (I haven't even stepped on the scale in months); it's more about feeling better. I also need to start doing more exercise, and I'm seeing a physiotherapist about my neck and back problems. 

All in all, I feel a lot better than last month, and also better than I usually do this time of the year. The lack of light always affects my mental health, but this year it hasn't been that bad. Actually, I'm quite enjoying life right know. Also, I can't wait for Christmas and our first wedding anniversary in December!

How's your October been?